Pääsiäisrauha sortui tuohtumuksen ja tuomitsemisen someärmätykseen. Tällä kertaa vasemmisto vyöryi tutuille tunteenomaisille barrikadeille Helsingin Sanomien julkaiseman valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän haastattelun johdosta.

Huuto ja melskaaminen johtui tavanomaisista syistä. Niemelä esitti vasemmiston kannalta katsoen vääriä ajatuksia, meni jopa väittämään olevansa ”neutraali” virkamies. Paha, paha, kommentit raikasivat. Hän olikin puhunut ”arvolatautuneesti”. Ja koska julkituodut arvot vasemmistokonsensuksen mielestä olivat oikeistolaisia (eli pahoja), yhtäkkiä arvojen tärkeyttä yleensä korostava maailmanparannuskööri tuomitsi virkamiesparan.

Samainen Helsingin Sanomat joutui kommentoimaan omaa haastatteluaan. Ja mitenpä muutenkaan kuin antamalla puheenvuoren kunnon demarille Nasima Razmyarille.

*#*

Lukekoon itse kukin pääsiäisen ilosanoman keskelle sanojen tykeillä ja pommeilla ladattua keskustelua. En vatvo sen yksityiskohtia.

Sen sijaan mietin: 1. Mikä on kiihtyneen hyökkäyksen syy? 2. Sen sijaan, että yrittäisin puolustaa Niemelää, yritän etsiä, löytyykö haastattelusta joitain hyviäkin ajatuksiakin, vai onko se tuttuun vasemmiston mustavalkoiseen tapaan teilattava kokonaan?

Niin, miksi? Jäljet johtavat aina sylttytehtaaseen. Kyse ei ole halusta saada kansalle parasta vaan poliittisesta vaahtoamisesta.

1. SDP:tä ajetaan kaikin keinoin pääministeripuolueeksi. Siksi nykyhallituksen meininkiin pitää kohdistaa yhä uusia hyökkäyksiä.
2. Valtiovarainministeriö on aina ollut vasemmiston hampaissa. Heidän oletuksensa on, että ministeriö on oikeistolainen tai ainakin kokoomuslainen. En ihmettelisi, vaikka pitäisi paikkansa. Jos ymmärtää kansantalousasioita, on kuin automaattisesti enemmän reaalitalous-oikeistolainen kuin unelmahöttö-idealistivasemmistolainen.
3. Riikka Purra on tärkeässä asemassa oleva persu ja siksi oppositiopuolueissa vihatuin hallituksen ministeri. Ja hänhän vastaa ministeriön touhuista. Näin saadaan yksittäisen virkamiehen haastattelukin uudeksi muistutukseksi kansalle: Purrasta eroon! Persuista eroon! Ne eivät osaa mitään! Ministeriön väki on epäluotettava! Meidän jengi valtaan, sitten rahaa taas jaetaan!

Kulovalkean lailla leviävät Niemelän vastaiset kommentit (juoruilutyylisine päivittelyineen) ovat siis yhdellä sanalla sanoen yritystä saada pahikset pois vallasta, jotta me pääsisimme valtaan.

Vasemmistovyörytyksessä on tuotu mieluusti esille, kuinka ministeriön talousennusteet ovat olleet epäluotettavia. Tähän moitteeseen ovat yllättäen jopa jotkut persut yhtyneet. Moittijoilta unohtuvat talouden ennustettavuuden heikot kohdat, jotka koskettavat kaikkia ennustajia. Sotien, luonnonkatastrofien, itsenäisten maiden yllättävien linjausten jne. ennalta näkeminen ei voi olla koskaan lähelläkään täydellistä. Ja mitä turbulentimpia aikoja, sen vaikeampaa on ennustaminen. Juuri nyt elämme varsin hankalasti määriteltäviä aikoja, jotka eivät suinkaan tottele talousteoreetikkojen mielipiteitä. Kansainvälistä politiikkaa ajavat eteenpäin monenmoiset tavoitteet. Taustalla usein taloudelliset asiat, mutta myös valtapoliittiset, ja välillä suoranaisen kaoottiset virheratkaisut.

***

Entä löytyykö haastattelusta kohtia, joita itse pitäisin jollain tavalla positiivisena? Luen tässä samalla uudestaan haastattelua ja raportoin lennosta kommenttini.

• Menojen nousua enemmän kuin tulojen Niemelä kommentoi: ”Meillä on julmetun iso homma, että tämä saadaan kurottua tasapainoon”. – Olen samaa mieltä.
• Niemelän mielestä tulojen ja menojen railon ongelmat ovat erityisesti hoivamenojen, puolustusmenojen ja korkomenojen kasvu. – Olen samaa mieltä. Menolajit ovat vain kovin erilaisia ja samoin vaikutusmahdollisuudet niihin.
• ”Tasapainon korjaamista ei voida enää lykätä”. – Samaa mieltä. SDP on ollut samaa mieltä, mutta nähtäväksi jäisi miten sitten kansalle jaettaisiin SDP-johtoisessa hallituksessa enemmän rahaa? Ristiriitainen tilanne.
• ”Säännöt heitettiin romukoppaan [Marinin hallituksessa]” ja menot kasvoivat kymmenillä miljardeilla. – En pelkästään samaa mieltä vaan numeroilla todistettavissa.
• ”Hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaus pitää päivittää.” Toimittaja on tulkinnut tätä sanoin ”mitä hyvinvointivaltiosta jää jäljelle” – Samaa mieltä kummankin kanssa. Viisaat ystäväni kysyvät joskus: Mitä sitten jos mentäisiin takaisin vaikkapa vuoden 1995 tasolle? Elimmekö me muka huonosti silloin?? Ei ole kiveen hakattu, että hyvinvointi aina vain lisääntyy tai edes pysyy ennalleen.
• ”Voisiko osa maaseudun asfalttiteistä olla hiekkateitä?” – Niin, tämä olisi taaksepäin menoa muttei kokonaisinfrasstruktuurin kannalta katastrofi.
• Niemelä puhuu ”nollapohjabudjetoinnista”, eli siitä, että lähdetään ajatuksesta, että menot ovat nolla, ja sen päälle rakennetaan uusi menobudjetti. – Sinänsä tuore, hauska idea, ja se palvelisi varmaan uudenlaista visointia ja tarveharkintaa. Vaikea toteuttaa vaikka ideatasolla mielenkiintoinen.
• Niemelä peräänkuuluttaa yksilön vastuuta. Tästä vasemmisto kommenteissaan on myös ehtinyt riehaantumaan. Pidän itsestään selvänä, että yksilölläkin on jokin vastuu. Vasemmisto taas perusluonteensa mukaisesti korostaa aina ”yhteiskuntaa” (jolla se tarkoittaa useimmiten valtiota ja muuta julkishallintoa). Kannattaa muistaa historia: kun valtio ei hoitanut meitä kehdosta hautaan, sukuverkostot tekivät sen. Mihin tuon hoitamisen rajan vetää, lienee mielipidekysymys. Yksilön vastuun poisto tarkoittaa liian helposti ja liian monille heittäytymistä avuttomuuteen.
• Kauhistusta on herättänyt Niemelän ajatus siitä, millainen valtion kannalta hyvä kansalainen on: tekee töitä, on terve, hankkii lapsia eli uusia veronmaksajia. – Tämä sotii eurooppalaisen, rikkaan yhteiskunnan individualistis- hedonistista maailmankuvaa vastaan. – Olen eri mieltä yksilön kannalta, mutta jos maailma muuttuu sellaiseksi, että meidän on teristäydyttävä, jotta systeemi pysyy pystyssä, olen samaa mieltä Niemelän kanssa. Mutta eivätkö terveys ja työnteko enää ole minkäänlaisia arvoja?? Sitäkö vasemmistoriekkujat nyt kritisoivat?

Lopetan kommenttini tähän. Mika Niemelä esittää useita asioita, jotka tavalliselle taapertajalle ovat itsestään selviä. Tee työtä, saa lapsia, elä terveellisesti, valtion velat on maksettava, ei voi elää yli varojen jne.

***

Politiikkaa tekevälle vasemmistolle nämä terveen järjen ajatukset ovat liikaa. He siirtyvät tyypilliseen sokeaan, ideologiseen moodiin, mutta vain saadakseen valtaa itselleen. Samalla he näyttäytyvät typerinä. Tosi asiassa SDP:kin pääministeripuolueena joutuisi kohtaamaan todellisuuden.

Eräs kritiikki on ollut mielestäni erittäin oikeaan osuva: miksi budjettipäällikkö ei puhunut kansantalouden tulopuolesta mitään?

Hyvää pääsiäisen loppua! Mielestäni pääsiäismunat ja muut traditiot ovat tärkeämpiä kuin poliittisen vastustajan mollaaminen.

Ihan ekaksi tehtiin paikkis. Camo istui, kaikki muut makasivat. Kun viereistä koiraa käskytettiin maahan, Camo meinasi mennä kanssa. Mutta itse istuminen sujui oikein hyvin! Kun palatessa menin koiran taakse, se kääntyi vähän minua kohti, niin että toinen etutassu liikkui. Tätä se ei ole yehnyt koskaan?

Pistetyöskentelynä sitten jatkettiin. Meille osui arvonnassa ekaksi treeniksi TUNNARI! Kun sitä ei olla koskaan tehty, laitettiin ruutunauha kasaan ja piilotettiin tunnarikapula sinne sekaan. Camo hoksasi heti että se pitää etsiä, mutta sitten se jäi ilmaisemaan sitä nenäkosketuksella! Tein välissä pitoja ja pari kertaa heitinkin sitä kapulaa. Kyllä se sitten toikin sen mutta ote oli huono ja se putosi helposti. No jälkeenpäin Oona sanoi että me voidaan aivan hyvin treenata tätä niin että Camo vain ilmaisee, siihen voi ympätä väärät kapulat, liikkuroinnin ja kaikki ja vasta sitten opettaa se tuominen.

Sitten yksi piste oli ihan jumppaa, otin tässä poispäin peruutusta korkeammalle targetille, se meni ihan jees muutaman kerran. Selvästi Camon kropanhallinta on kehittynyt.

Kaukot oli seuraava homma. No jatkoin sitä tönimistä ja nyt sen etupalkan turvin sainkin jo töniä ihan voimakkaasti! Ja lisäksi sain nyt töniä kaikissa asennoissa! Koitin tässä myös koskettaa Camon etutassuja, toiseen sainkin koskea mutta toiseen vielä ei.

Neljäs tehtävä oli sitten ohjattu nouto. Ensin koira istuu kohti kapuloita, pidin sitä jalkojen välissä mutta jos treenaisin yksin, jättäisin sen vaan istumaan. Sitten kun kapulat on viety, käännän sen namilla seisomaan poispäin kapuloista. Ekalla kerralla kävin myös näyttämässä sitä kapulaa mikä piti hakea ennen kun käänsin koiran. Kun se seisoi paikallaan, otin muutaman sivuasekeleen kohti sitä haluttua suuntaa, ohjasin kädellä ja sanoin "tuo". Sieltähän se sen oikean toi vaikka erityisesti ekalla toistolla se aluksi tuijotteli sitä väärää kapulaa! Toisella toistolla tehtiin toinen puoli eikä minkäänlaista epäröintiä. Olipas tää helppoa!

Lopuksi vielä tehtiin seuruita, tein ensin aika pitkän pätkän ja sitten pari miniseuruuta, ja luoksetuloja. Camo vaikutti jo vähän väsyneeltä ja vikaan luoksetuloon palkkasinkin sen vauhdista.

Oli taas hurjan kivaa ja kauheasti tekisi nyt mieli näitä uusia juttuja treenatakin! Oona osaa kyllä motivoida - ja saada nämä tokojutut tuntumaan kovin helpoilta.